Nykyiset tuotteet ovat usein palvelukokonaisuuksia, jotka sisältävät teknisiä laitteita, sisältöpalveluja ja käyttöpaikkaan liittyviä ominaisuuksia. Kuluttajalla on siis aikamoinen haaste tuotteiden valintaan liittyvien seikkojen pohtimisessa.

Asiakkaat tarvitsisivat luotettavaa tietoa muun muassa näiden palvelun sisällöstä ja teknisistä ominaisuuksista jo sopimuksentekovaiheessa.

Kuluttaja-asiamies antoi vastikään neljälle yritykselle kiellon markkinoida tuotteitaan niin, että kuluttajalle olennaiset tiedot puuttuvat tai ne esitetään niin huomaamattomasti, että halukkailla ostajilla ei ole mahdollisuutta tutustua niihin.

Kiellot koskivat operaattoreiden määräaikaisia sopimuksia ja maksukanavapaketista annettuja tietoja sekä kuluttajaluottojen markkinointia. Yksi yrityksistä vastusti kieltoa, joten sen osalta asia on nyt viety markkinaoikeuden ratkaistavaksi.

Vaikka tämä niin sanottu pikkuprinttiongelma on vuosien varrella ollut esillä usein ja yritykset tuntevat säännökset ja tuomioistuinratkaisut hyvin, olennaisia tietoja jätetään silti edelleen katseen ulottumattomiin tai kokonaan antamatta.

Matalasuhdanteessa asiakkaiden hankinta vaikeutuu – usein myös markkinointitavat muuttuvat ärhäkkäämmiksi ja olennaisia tietoja peitellään entistä enemmän. Markkinoinnin tuloksia mitataan haaviin uineiden asiakkaiden määrillä ja myynnin kasvulla. Mitataanko kuitenkaan sitä hintaa, joka syntyy ostokseensa tyytymättömien asiakkaiden reklamaatioista ja halusta vaihtaa palveluntarjoajaa tai myyjää seuraavan hankinnan yhteydessä?

Kirjoittaja

Päivi Hentunen toimi kuluttaja-asiamiehenä vuosina 2011–2017.