Koronapandemia on kiihdyttänyt maksamisen murrosta. Maksamisen hygieenisyydestä on tullut ykkösasia ja sen myötä kuluttajat ovat siirtyneet yhä enemmän digitaalisiin maksutapoihin, jotka ovat valtaosalle sujuvia, nopeita ja mieluisia ratkaisuja. Tässä myllerryksessä herää väistämättä kysymys siitä, pysyvätkö kaikki kuluttajat vauhdissa mukana.

Komissio julkaisi viime syksynä EU:n vähittäismaksustrategian, joka tuuppaa jäsenmaita voimakkaasti innovointiin ja pikamaksuratkaisujen kehittämiseen. Samaan aikaan strategiassa ja neuvoston päätelmissä kuitenkin korostetaan eurokäteisen suojelemista laillisena maksuvälineenä ja valinnanmahdollisuutta maksutavan valinnassa. Komissio on huolissaan siitä, että kuluttajat, joilla ei ole pääsyä digitaalisiin palveluihin, syrjäytyvät entistä enemmän.

Maksutavalla on merkittävä vaikutus ostokäyttäytymiseemme

Jatkuvasti kehittyvillä sujuvilla ja nopeilla maksutavoilla on myös kääntöpuolensa, joka koskettaa meitä kaikkia. Maksutapa vaikuttaa ostokäyttäytymiseemme. Tutkimusten mukaan käteisellä maksaminen vaikuttaa aivoihimme eri tavalla kuin digitaalinen maksaminen.

Käteisellä maksaminen tuntuu konkreettiselta luopumiselta ja aktivoi aivoissamme tuskan tunnetta (pain of paying), mikä saa meidät harkitsemaan ostoksia tarkemmin. Digitaalinen maksaminen koetaan puolestaan abstraktiksi, johonkin tulevaisuuteen sijoittuvaksi tapahtumaksi, johon ei liity samanlaista tuskan kokemusta. Maksamisen helppouden korostaminen ja ”osta nyt, maksa myöhemmin” -kulttuuri johtavatkin helpommin taloudenhallinnan ongelmiin. Tämä on myös yksi syy siihen, että esimerkiksi taloudenhallintaa opettelevat nuoret ja vähävaraiset saattavat suosia käteistä digitaalisten vaihtoehtojen sijaan.

Maksamisratkaisujen vastuulliseen kehittämiseen pitää kuulua myös yhtä helpot ja sujuvat välineet oman maksudatan seuraamiseen ja taloudenhallintaan. Erilaisia sovelluksia tulojen ja menojen kirjaamiseen, maksujen käyttökohteiden jakaantumiseen ja muistutuksiin tilin saldon hupenemisesta on tarjolla. Toivottavaa on, että uusia innovaatioita nähdään myös tällä saralla yhtä paljon kuin maksamisessakin.

Maksamisratkaisut eivät saa johtaa eriarvoisuuteen

Vaikka käteisen käyttö on pandemian myötä Suomessa vähentynyt, käteinen on edelleen monelle ensisijainen ja välttämätön maksuvaihtoehto. Pitäisi olla selvää, että maksamisen ratkaisut eivät voi johtaa syrjäytymisen ja eriarvoistumisen kasvamiseen. Uusien maksutapojen kehittämisen ja käteispalveluiden saatavuuden pitääkin kulkea rinnakkain.

Jotta käteinen on kuluttajille aito vaihtoehto, sitä on oltava helposti saatavilla kohtuuhintaan ja se on hyväksyttävä maksuvälineenä ainakin kuluttajan kannalta olennaisissa palveluissa. Tätä edellytetään myös Suomen Pankin käteispalveluiden linjauksissa. Kehitys ei näytä tässä suhteessa kuitenkaan kovin myönteiseltä, kun käteisen jakeluverkosto on supistunut entisestään ja käteisen varassa oleminen johtaa usein erilaisiin palvelumaksuihin. Onkin syytä pohtia, tarvitsemmeko lainsäädäntöä käteisen aseman turvaamiseen samaan tapaan kuin Ruotsissa.