Katri Väänänen. Kuva: Nina Kaverinen.

Ohjausta vai pakottamista lainmukaiseen toimintaan? Kuluttaja-asiamiehen uudet valvontakeinot voimaan

Meillä Suomessa on pitkät perinteet kuluttajansuojan korkeassa tasossa. Viime vuosikymmenenä siitä on pitänyt yhä enemmän huolta EU:n täysharmonisoiva lainsäädäntö.

Sääntely ei kuitenkaan automaattisesti paranna kuluttajan oikeusasemaa. Tarvitaan myös tehokkaat valvontakeinot, joiden avulla pystymme puuttumaan harmaalla alueella toimijoihin. Taloudellisten seuraamusten puuttuessa on ollut toisinaan tuskastuttavaa käyttää vähäisiä resursseja samojen yritysten tai vastuutahojen toistuviin rikkeisiin, olipa sitten kyseessä sähkönmyynti, alemarkkinointi, pikaluotot tai tilausansat.

Tehokkaammat valvontakeinot vihdoin käytössä

Tilanne on nyt vihdoin parantunut! Saimme heinäkuussa käyttöömme kauan kaivattuja uusia, kansallisia valvontakeinoja EU-asetuksen myötä. Jatkossa voimme hakea markkinaoikeudelta liikevaihdon suuruuteen sidotun seuraamusmaksun määräämistä yritykselle, joka rikkoo toistuvasti selkeitä lainsäännöksiä. Näin pystymme puuttumaan paremmin vakaviin ja jatkuviin lainrikkomuksiin.

Huijauksiin pystymme myös toivottavasti puuttumaan tehokkaammin, kun meidän on mahdollista määrätä kuluttajansuojalain vastainen sisältö poistettavaksi verkosta, estää pääsy verkkosivuille tai määrätä varoitustekstien lisäämisestä sivuille. Myös tiedonsaantioikeutemme laajenevat ja voimme pyytää esimerkiksi tietoa yrityksen rahavirroista tai tehdä tarkastuksen yrityksen toimitiloihin. Näistä toimivaltuuksista huolimatta poliisilla on edelleen parhaat edellytykset laajamittaisen rikollisen toiminnan kitkemiseen.

Valvonnan painopisteet ja keinojen käyttö puntaroidaan tarkasti

Kuluttaja-asiamiehen ja kuluttajaneuvonnan yhteiseen tietokantaan kirjattiin viime vuonna 66 700 yhteydenottoa. Uusien valvontakeinojen myötä joudumme pohtimaan yhä tarkemmin, minkälaisella priorisoinnilla ja millaisten keinojen käytöllä tuotamme parhaiten hyötyä kuluttajille, kun meidän on tosiasiassa mahdollista ottaa vain rajallinen määrä valvonta-asioita vuosittain vireille. Tässä yhtenä mittarina toimii lainrikkomuksesta johtuvan kuluttajahaitan arviointi: minkälaisia taloudellisia menetyksiä ja stressiä esimerkiksi harhaanjohtava pikaluotto- tai tilausansamarkkinointi aiheuttaa.

Vastaisuudessa emme kuitenkaan voi aina itse päättää, mitä valvonnassamme painotamme. Uuden EU-sääntelyn myötä komission aloitteesta voidaan käynnistää valvontatoimet laajalle levinneissä rikkomuksissa, jotka vahingoittavat kuluttajien yhteisiä etuja kahdessa kolmasosassa jäsenvaltioista. Tämä mahdollistaa sen, että voimme yhteistyössä vaatia globaaleja yrityksiä muuttamaan lainvastaista toimintaansa laajamittaisesti, eikä jokaisen jäsenmaan tarvitse käynnistää valvontatoimenpiteitä erikseen.

Toivottavaa tietenkin on, että valtaosa lainrikkomuksista korjaantuu neuvotteluteitse. Oikeusprosessit ja määräysten antaminen ovat kaikille osapuolille kalliimpia ja vievät enemmän aikaa. Meillä keskiössä on edelleen ennemminkin yritysten ohjaaminen lainmukaiseen toimintaan kuin pakottaminen siihen järein asein. Katsotaan, kumpi linja osoittautuu lopulta tehokkaammaksi.

Lisää aiheesta: