Maksamisen tavat ja pankkiasiointi muuttuvat kiihtyvällä vauhdilla. Miten helppoa onkaan vain vilauttaa kännykkää kaupan maksupäätteellä tai hoitaa pankkiasiat mobiilisovelluksilla. Digitaalisten palveluiden vaivattomuuden ja nopeuden ajatellaan hyödyttävän kaikkia. Tarvitaanko käteispalveluita enää lainkaan?

Suomen Pankilla on tutkittua tietoa asiasta. Hieman yllättävääkin voi olla, että maksutapahtumista 25–50 % tehdään edelleen käteisellä, kaupan tai palvelun tyypistä riippuen. Yli 10 % suomalaisista kertoo käteisen edelleen olevan heidän pääasiallinen maksutapansa. Edelleen 40 % kuluttajista pitää mahdollisuutta käteisellä maksamiseen itselleen tärkeänä. Melkoisen iso joukko kuluttajia!

Jotta käteisellä voi maksaa, sitä pitäisi olla myös aidosti saatavilla kohtuuhintaan. Tätä edellyttää myös lainsäädäntö; käteisen nostaminen on peruspankkipalvelu, josta pankit ovat velvollisia huolehtimaan. Kun pankit ovat jatkuvasti supistaneet konttoriverkostoaan ja käteispalveluiden aukioloaikoja on rajoitettu, herää kysymys siitä, miten tasavertaisessa asemassa kuluttajat ovat.

Käteisautomaatteja on kyllä tullut maahamme jonkin verran lisää. Silti niitä on EU-vertailun mukaan Suomessa toiseksi vähiten suhteessa väkilukuun ja ne keskittyvät sinne, missä käyttöaste on suurta. Saldokyselyt ja kaikki käteisnostotkaan eivät ole täysin ilmaisia. Kauppojen kassoilta nostettavan käteisen saatavuus riippuu puolestaan siitä, minkä pankin asiakas kuluttaja on. Usein nosto onnistuu vain, jos tekee samalla ostoksia.

Selvää on, että eriarvoisessa asemassa ovat erityisesti digitaidottomat kuluttajat, kuten osa ikääntyneistä ja vammaisista. He kärsivät eniten heikommasta pankkipalveluiden saatavuudesta ja myös maksavat palveluista huomattavasti enemmän kuin muut. Heillä pitäisi kuitenkin olla yhtäläinen mahdollisuus nostaa ja käyttää tilillään olevia rahojaan.

Miten tilannetta voitaisiin parantaa? Ensinnäkin käteispalveluiden kohtuuhintaisuudesta on pidettävä huolta. Palveluiden tasavertaisen saatavuuden vähimmäistaso olisi myös turvattava. Tätä voitaisiin edesauttaa esimerkiksi liikkuvilla pankkitoimipisteillä harvaan asutuilla alueilla. Digitaalisia palveluita pitäisi puolestaan kehittää digitaidottomien kuluttajien kanssa yhdessä. Saavutettavuusdirektiivi edellyttää, että kuluttajilla on yhtäläiset mahdollisuudet käyttää digitaalisia palveluita. Tätä on jo osittain toteutettukin pankkipalveluiden yksinkertaisemmilla ja selkeämmillä käyttöliittymillä. Myös neuvontaa ja opastusta on suhteellisen hyvin saatavilla.

Kaikilla kuluttajilla pitäisi olla tulevaisuudessakin tasavertainen mahdollisuus saada kohtuuhintaisia pankkipalveluita ja käyttää käteistä maksuvälineenä. Tämä on kulmakivi, johon palveluiden tarjoamisen ja kehittämisen on perustuttava.