Kuluttaja-asiamiehen ydintehtävänä on valvoa kuluttajansuojasäännösten noudattamista. Sitä, että kuluttaja saa olennaiset tiedot ostopäätöksen tekemiseksi, markkinointi ei johda harhaan ja sopimusehdot ovat kohtuullisia. Kuluttajan asemaa turvaava sääntely on kattavaa, mutta sen merkitys voi jäädä heikoksi, jos vakaviin lainrikkomuksiin ei voida puuttua nopeasti ja tehokkaasti.

Kuluttaja-asiamiehen valvontakeinoista on säädetty vuonna 1978, eikä lainsäädäntöä ole uudistettu sen jälkeen. Tällä hetkellä kuluttaja-asiamiehellä ei ole käytössä lainkaan taloudellisia sanktioita. Jos yritys ei korjaa lainvastaista toimintaansa neuvottelujen perusteella, kuluttaja-asiamies voi viedä asian markkinaoikeuteen. Vaikka markkinaoikeus toteaisi yrityksen rikkoneen kuluttajansuojalakia, yritykselle ei langeteta taloudellisia seuraamuksia. Vain siinä tapauksessa, että yritys syyllistyy toistamiseen täysin samaan, kiellettyyn menettelyyn, kuluttaja-asiamies voi hakea markkinaoikeuden asettamaa uhkasakkoa maksuun.

Tilanne on johtanut valvontatoiminnan uskottavuuden rapautumiseen. Kuluttaja-asiamies joutuu jatkuvasti käyttämään resurssejaan samoihin asioihin, kuten pikaluottoyritysten valvontaan, kun lain noudattamiseen suhtaudutaan piittaamattomasti. Kuluttajille lainsäädännön tehoton täytäntöönpano aiheuttaa jatkuvasti taloudellisia menetyksiä.

Olemme yrittäneet saada muutosta lainsäädäntöön pitkään. Nyt tunnelin päässä näkyy vihdoin valoa. Oikeusministeriö valmistelee parhaillaan kuluttaja-asiamiehen valvontakeinojen uudistamista. Asia on nostettu pöydälle EU:n kuluttajaviranomaisten yhteistyötä koskevan CPC-asetuksen täytäntöönpanon myötä. Asetuksen mukaan viranomaisilla on oltava käytössä tehokkaat, oikeasuhtaiset ja varoittavat seuraamukset, esimerkiksi sakon tai uhkasakon määrääminen muista kuin vähäisistä rikkomuksista.

Sekä edellinen oikeusministerimme että työministerimme ottivat kantaa kuluttaja-asiamiehen valvontakeinojen tehostamiseksi. He pitivät sitä välttämättömänä sekä kuluttajien oikeusaseman turvaamiseksi että elinkeinonharjoittajien tasapuolisten kilpailuedellytysten varmistamiseksi.

Myös yritykset vaativat meitä toistuvasti pistämään häiriköt kuriin. Tästä huolimatta kuluttaja-asiamiehen valvontakeinojen uudistaminen on aiheuttanut elinkeinoelämän puolella myös huolia. Pelkona tuntuu olevan se, että kuluttaja-asiamies hakisi markkinaoikeudelta seuraamusmaksun määräämistä kaikenlaisista vaikutuksiltaan vähäisistäkin rikkomuksista, kuten joidenkin tiedonantovelvoitteiden laiminlyönnistä. Tämä huoli on turha.

Kuluttaja-asiamiehellä on ensinnäkin lain mukaan neuvotteluvelvollisuus. Lähdemme valvonnassa aina ensin neuvottelemaan toiminnan korjaamisesta. Tämä tarkoittaa yleensä suhteellisen pitkää kirjeenvaihtoa ja usein myös tapaamisia. Tästä haluamme pitää kiinni jatkossakin, sillä oikeusprosessi syö paljon resurssejamme. Siihen edetään harvoin ja vain kaikkein merkittävimmissä tapauksissa. Viime vuonna emme vieneet yhtään asiaa markkinaoikeuteen.

Kuluttaja-asiamiehellä ei ole myöskään mahdollisuutta eikä tarvetta puuttua vaikutuksiltaan vähäisiin lainrikkomuksiin, sillä pystymme ottamaan vuosittain vireille vain noin 100 uutta juttua. Huomattakoon, että kuluttaja-asiamiehen ja kuluttajaneuvonnan yhteiseen tietokantaan kirjattiin viime vuonna yli 63 000 yhteydenottoa.

Suurin osa yrityksistä toimii Suomessa vastuullisesti ja haluaa noudattaa lainsäädäntöä. Kaikkien etu on, että myös harmaalla alueella toimivat saadaan samaan kelkkaan. Siihen tarvitsemme riittävän tehokkaita ja ennaltaehkäiseviä seuraamuksia.