Tämä kirjoitus on lähinnä kiitos saamastani hyvästä hoidosta, jota sain pienen tapaturman takia Helsingissä Töölön sairaalassa. Vaikka asia on henkilökohtainen, haluan jakaa havaintojani ja tunteitani blogin välityksellä.

Kaikki alkoi viattomasta onnettomuudesta pari viikkoa sitten. Oikeasta reidestäni katkesi jänne. Kun jänne katkeaa, hoitomuotona on leikkaus.

Vamman syntyessä luulin, että kyse oli lihasrevähdyksestä. En ajatellut tarvitsevani hoitoa, vaan lepoa. Kun jalka ei ottanut toipuakseen, menin työterveyshuollon kautta lääkärille. Lääkäri tutki tilanteen ja sain lähetteen mennä saman tien Töölön sairaalaan ultraan ja magneettikuvaan. Pidin tästä lääkäristä. Hänellä oli myönteinen, persoonallinen ja asiakaskeskeinen lähestymistapa ihmisiin. Hän teki minua auttavan ratkaisun nopeasti, varmasti ja tehokkaasti.

Tapaturmapoliklinikalla en ollut koskaan aiemmin käynyt. Kokemus oli myönteinen. Ja vaikuttava. Minun kohdallani odotusaika ei venynyt pitkäksi, vaan pääsin ultraan ja magneettikuvaan suhteellisen pian. Verikokeet, verenpaineet ja sydänkäyrätkin otettiin hyvässä järjestyksessä.

Toki tapaturma-aseman odotusaulassa oli meneillään kaikenlaisia tosielämän näytelmiä. Eräs vanha pariskunta odotti ambulanssikuljetusta kotiin ja kun heidän odotuksensa oli venynyt, sympaattinen herra sanoi vähän ahdistuneena: ”Vanhukset on rakennettu odottamista varten.” Parasta huolta heistä piti maahanmuuttajamies, joka oli saattamassa tytärtään lääkäriin. Vanhukset saivat häneltä lohdutusta ja raikasta vettä ja olivat molemmista aidosti kiitollisia.

Minulle tehtyjen tutkimusten tulos oli selvä. Reisi on leikattava. Aika leikkaukseen järjestyi ripeästi, jo neljäntenä päivänä tutkimusten jälkeen. Operaatio itsessään meni ymmärtääkseni hyvin. Potilaskertomuksen loppupuolella todetaan: ”Varsin siisti lopputulos.” Se kuulostaa rohkaisevalta, juuri muuta en kertomuksesta ymmärräkään.

Sairaalan henkilökunta teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kaikki olivat äärimmäisen ystävällisiä kaikille potilaille. Lääkärit, hoitajat, fysioterapeutit, ruoantuojat ja harjoittelijat olivat tyyniä ja hymyileviä. Olin odottanut kiirettä ja kireyttä, mutta se loisti poissaolollaan. Ehkäpä se rauhoittaa, että joutuu työskentelemään alituisen kaaoksen kanssa. Jotakin erityistä sairaalassa joka tapauksessa oli. Juttelin havainnoistani henkilökunnan kanssa, ja kaikki kommentit kuvastivat poikkeuksellisen hyvää ilmapiiriä. Siinä meille kaikille tavoitetta kerrakseen.

Poistuminen sairaalasta sujui kohtuullisesti, kun olin saanut ohjeistuksen kyynärsauvojen käyttöön fysioterapeutilta: ”Sairaus edellä alas, terveys edellä ylös.” Könköttelin apteekin kautta taksiasemalle, ja näidenkin ammattilaisten palvelu oli priimaa. Palveluketjua täydensi suutari, jolta ostin pitkän kenkälusikan saadakseni kengät jalkaan kumartumiskiellon aikana. Kun vielä vakuutusyhtiö ja matkanjärjestäjäkin olivat palvelualttiita suunnitellun ja jo maksetun matkan peruuntuessa, alkoi tarpeellinen kokonaisuus olla kasassa.

Sairaalassa näin tapauksia, jotka olivat kaikki vakavampia kuin omani. Silti useimmat potilaat suhtautuivat tilaansa tyynesti. Tulin miettineeksi vähän itseäni syyllistäenkin, että onneton tapaturma on sitonut verkkoonsa valtavan määrän ihmisiä kotona, työpaikalla, sairaalassa ja muualla. Tulin siihen tulokseen, että syyllisyys ei kanna mihinkään, kiitollisuus sen sijaan kantaa. Siis kiitos kaikille pettämättömän tukiverkon osasille.

Yhteen kysymykseen en saanut vastausta, vaikka kysyin. Sairaalan henkilökunnasta todella monella oli näyttäviä tatuointeja. Kysyin, ovatko tatuoinnit mahdollisesti työllistymisen edellytys vai saavatko työntekijät henkilökunta-alennusta tatuoinneista. Nämä vaihtoehdot olivat vääriä, eikä totuus selvinnyt. Minussa asuva pieni, horjuva keittiöpsykologi arvelee, että kyse saattaa olla työn laadusta. Tatuoinnit kertovat henkilökohtaisia tarinoita, ja ne ovat myös viesti siitä, että kipu tiedetään ja tunnetaan. Kuinka hyvin ne sopivatkaan sairaalaan.

Summa summarum, palvelukokemukseni oli tällä kertaa myönteinen. Aina se ei ole sitä ollut. Virheitä sattuu ja huonoja päiviä tulee meille kaikille.

Tällä hetkellä terveyspalveluiden ja laajemminkin palveluiden kuluttajansuoja on harmaata vyöhykettä. Terveydenhuollossa on mekanismeja, joilla potilasturvallisuudesta huolehditaan. Mahdollisesti sote-uudistuksen toteutuessa terveyspalvelut tulevat osaltaan myös kuluttajansuojan piiriin. Tällöin, jos kaikki ei menisi yhtä auvoisesti kuin omassa tapauksessani, kuluttajien asema ongelmatilanteissa paranee.

---

Kirjoittaja

Antti Neimala toimi kuluttaja-asiamiehenä vuonna 2018.