Komissio julkisti viime viikolla aloitteen eurooppalaisen kuluttajaoikeuden uudistamiseksi. Aloitteen englanninkielinen nimi on New Deal for Consumers. Tämä markkinointinimi kääntyy huonosti suomeksi. Komissio on tiedotteessaan suomentanut nimeksi Kuluttajat vahvempaan asemaan -hanke. Itse olisin ollut vielä kömpelömpi ja tavoitellut nimessä samaa kuin komissio – hankkeen tarkoitus on ikään kuin solmia uusia sopimus tai sitoumus siitä, että EU huolehtii kuluttajien asemasta aiempaa paremmin. Nimi on vähintään yhtä mahtipontinen kuin hanke on kunnianhimoinen.

Komissio lienee valinnut hankkeelle tarkoituksellisesti nimen, joka viittaa Yhdysvaltojen presidentin Franklin D. Rooseveltin johdolla 1930-luvulla toteutettuun uudistusohjelmaan. Ohjelman tarkoitus oli pelastaa talous muun muassa lisäämällä julkisia investointeja ja talouden sääntelyä. Luulen, että komissio on päätynyt nimivalintaan sen iskevyyden vuoksi. Nykyinen komissio tuskin haluaa varsinaisesti liputtaa talouden sääntelyn lisäämisen puolesta.

Tuoreet ehdotukset pohjautuvat komission aiemmin tekemään arvioon lainsäädännön uudistustarpeesta. EU toteuttaa tässäkin tapauksessa niin sanottua REFIT-ohjelmaa, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa lainsäädäntöä ja lisätä sen tehokkuutta. Komissio katsoo, että kuluttajansuojalle asetetut tavoitteet toteutuvat parhaiten, kun edellytykset panna säädetyt velvoitteet täytäntöön ovat kunnossa. Tästä olen samaa mieltä. Tiukatkaan velvoitteet eivät toteudu käytännössä, jos niiden täytäntöönpano ontuu.

Eniten keskustelua on jo nyt kirvoittanut ehdotus, joka koskee ryhmäkannelainsäädäntöä. Komissio ehdottaa, että kaikissa EU-maissa on säädettävä ryhmäkannetyyppinen systeemi, jonka käyttämiseen oikeutetaan kuluttajaviranomaiset ja mahdollisesti myös kuluttajajärjestöt.

Amerikkalaisen ryhmäkannejärjestelmän kielteiset puolet on pyritty karsimaan kokonaan pois, jotta oikeuden väärinkäyttöä ei esiintyisi. Kanteen voisi esimerkiksi nostaa vasta sen jälkeen, kun hyvityksen saamisen pohjana on lainvoimainen päätös siitä, että yritys on toiminut lainvastaisesti. Järjestelmä ei myöskään sallisi Yhdysvalloista tuttuja rangaistusluontoisia vahingonkorvauksia eli todellista vahinkoa suurempien vahingonkorvausten määräämistä.

Aloitteessa ehdotetaan ryhmäkanteen ohessa muitakin tärkeitä muutoksia. Kuluttajille tulisi nykyistä laajempi mahdollisuus vaatia hyvitystä tapauksissa, joissa nykyisin tuomitaan kielto jatkaa lainvastaista toimintaa. Erityisesti komissio ehdottaa kuluttajille hyvitystä sopimattomien kaupallisten menettelyjen (UCPD-direktiivi) käytöstä eli esimerkiksi kuluttajansuojalain 2 luvun vastaisesta harhaanjohtavasta tai aggressiivisesta menettelystä. Laajoissa, usean jäsenvaltion alueella vaikuttavissa tapauksissa olisi otettava käyttöön enimmäissakko, joka suhteutetaan lakia rikkoneen yrityksen liikevaihtoon. EU-tasolla maksimi olisi 4 % yrityksen liikevaihdosta, mutta jäsenvaltiot voisivat säätää maksimisakon suuremmaksikin.

Komission ehdotukset ovat aiheuttaneet ennalta arvattavia kommentteja. Eurooppalaiset ja kotimaiset kuluttajajärjestöt ovat tervehtineet aloitetta ilolla. Yritysten kotimaiset ja EU-tason edustajat ovat suhtautuneet aloitteeseen hyvin kriittisesti.

Näin valvontaviranomaisen edustajana minun on syytä olla harkitsevainen arvioidessani tehtyjen ehdotusten vaikutuksia. Sen verran on helppo sanoa, että toteutuessaan esitykset vaikuttavat merkittävästi kuluttajien, yritysten ja valvontaviranomaisten asemaan koko EU:n alueella.

Eurooppalaisten lainsäätäjien – Euroopan Parlamentin ja jäsenmaiden edustajista koostuvan ministerineuvoston – vaikein kysymys on, kuinka ryhmäkanneasia ratkaistaan. Tämä kysymys ei suoranaisesti koske Suomen kuluttaja-asiamiestä, sillä kuluttaja-asiamiehellä on ollut mahdollisuus ryhmäkanteeseen ja ryhmävalituksen tekemiseen jo 10 vuotta. Parhaimmillaan kuluttajajärjestöille säädettävä mahdollisuus kanteen nostamiseksi johtaisi siihen, että viranomaisten ja järjestöjen toimet täydentävät viisaasti toisiaan. Kilpajuoksu kanteiden nostamiseksi olisi vahingollista, enkä usko sellaista olevan näköpiirissä.

Siihen uskon vahvasti, että lainsäädännön täytäntöönpanon tehostaminen parantaa kuluttajien asemaa. Siksi on selvää, että uudistusten tavoitteet ovat kannatettavia. Näen myös, että vahvemmat keinot puuttua lakien rikkomiseen tervehdyttävät markkinoiden toimintaa. Valtaenemmistö yrityksistä hoitaa velvoitteensa kuluttajia kohtaan hienosti. On väärin, että lainrikkojat pääsevät kuin koirat veräjästä ja saavat epäoikeutettua kilpailuetua.

Muutoksia tarvitaan. Tehdyt ehdotukset ovat oikeansuuntaisia. Niistä on kuitenkin vielä pitkä matka lainmuutoksiin. Keskustelu muutosten vaikutuksista on tervetullutta. Seuraamme osaltamme valmistelun etenemistä ja annamme asiantuntemuksemme lainsäätäjän käytettäväksi.

 

---

Kirjoittaja

Antti Neimala toimi kuluttaja-asiamiehenä vuonna 2018.