Tänään vietetään kansainvälistä kuluttajan oikeuksien päivää. Päivää on vietetty vuodesta 1983. Kaksi vuotta tuosta ajankohdasta YK antoi kuluttajansuojan yleisohjeet, joihin kuuluu muun muassa seuraavat kahdeksan kuluttajan perusoikeutta

• oikeus turvallisuuteen
• oikeus tietoon
• oikeus vaihtoehtoihin
• oikeus vaikuttaa
• oikeus kohtuulliseen kulutukseen
• oikeus hyvitykseen
• oikeus kuluttajakasvatukseen
• oikeus puhtaaseen ympäristöön

Neljä ensimmäistä perusoikeutta perustuvat Yhdysvaltojen presidentin John F. Kennedyn 15.3.1962 kongressille pitämään puheeseen, jossa hän esitteli laajan kuluttajapoliittisen toimintaohjelman. Presidentti Kennedy aloitti puheensa vahvasti:

“Consumers, by definition, include us all. They are the largest economic group in the economy, affecting and affected by almost every public and private economic decision. Two-thirds of all spending in the economy is by consumers. But they are the only important group in the economy who are not effectively organized, whose views are often not heard.”

Kennedyn puheen jälkeen kesti noin 20 vuotta ennen kuin kuluttajan oikeuksien päivää alettiin viettää. Päivä on juuri sama maaliskuun päivä, jona presidentti Kennedy piti puheensa kongressille.

Tällaisena päivänä on sopivaa miettiä, miten kuluttajien oikeudet ja kuluttajapolitiikka alkoivat muotoutua Suomessa. Olen aikaisemmassa blogikirjoituksessani todennut, että kuluttajansuojajärjestelmämme täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Kysymys kuuluu, milloin Suomessa tehtiin ensimmäiset poliittiset linjaukset kuluttajansuojasta tai ylipäänsä kuluttajapolitiikasta.

Selvitin kansainvälisen kuluttajan oikeuksien päivän kunniaksi – ja vähän muutenkin – milloin kuluttajapolitiikka alkoi esiintyä itsenäisen Suomen hallitusohjelmissa. Totean pohjaksi, että pääministeri Sipilän hallitus on Suomen 74. hallitus.

Itsenäisen Suomen alkutaipaleen hallitusohjelmissa korostuivat pyrkimykset palauttaa kansakunnan yhtenäisyys, luoda valtion tarvitsemat instituutiot ja rakentaa Suomen talouden tuotantokapasiteettia, hyvin valtiovetoisesti. Elettiin aikaa, jolloin kuluttaminen ei esiinny hallitusohjelmissa terminä lainkaan. Lähinnä kuluttajakysymyksiä oli elintarvikkeiden ja muiden välttämättömyyshyödykkeiden hintasäännöstely hintatason pitämiseksi vakaana.

Kuluttajapoliittiset kirjaukset löysivät tiensä hallitusohjelmiin vasta 1970-luvun alussa, siis noin 10 vuotta presidentti Kennedyn ohjelmajulistuksen jälkeen. Pääministeri Rafael Paasion II hallituksen ohjelmassa todetaan: ”Kuluttajasuojelua parannetaan ja valmistellaan toimenpiteitä kaupan keskittymisen epäsuotuisien vaikutusten torjumiseksi.”

Tämän jälkeen heti seuraavassa eli pääministeri Sorsan hallitusohjelmassa linjattiin yksiselitteisesti: ”Kuluttajasuojelulain valmistelu käynnistetään välittömästi.” Kuten tiedämme, tuosta maan 56. hallitusohjelman antamisesta meni vielä kuusi vuotta ennen kuin kuluttajansuojalaki tuli voimaan 1978, täyttääkseen tänä vuonna 40 vuotta.

Voi tuntua yllättävältä, että itsenäisen Suomen historian ensimmäiset 60 vuotta menivät vailla kuluttajaoikeutta ja varsinaista kuluttajapolitiikkaa. Niin itsestään selvää tämän päivän ihmisille on, että kuluttajien asemaa turvataan sääntelyllä ja muilla aktiivisilla politiikkatoimilla. Keskustelua käydään sääntelyn määrästä ja laadusta sekä politiikan laajemmasta sisällöstä. Kukaan ei kuitenkaan kyseenalaista, tarvitaanko kuluttajien oikeuksien takeita ylipäänsä.

Tämä päivä on erityisen tärkeä kuluttajajärjestöille ympäri maailman. Tänä vuonna kansainvälisen kuluttajajärjestöperheen ajankohtaisena teemana on nettikaupan reiluus (Making Digital Marketplaces Fairer). Teema ja päivä näkyvät sosiaalisessa mediassa aihetunnisteiden #WCRD2018 ja #BetterDigitalWorld kautta.

On helppo yhtyä teeman sanomaan. Kuluttajien asemasta nettikaupassa pitää huolehtia ja opastaa heitä tunnistamaan verkkohuijauksia. Haaste on yhteinen. Siihen vastaamme muun muassa tällä usean toimijan yhteisellä Varo huijareita verkossa -kampanjalla, joka käynnistyi tänään. Kuluttajien omaa osaamista pitää parantaa, jotta he pystyvät tekemään turvallisia valintoja muuttuvassa maailmassa. Lainsäätäjien taas pitää tunnistaa ajankohtaiset ongelmat ja ratkoa niitä tarvittaessa sääntelyn keinoin. Yritysten ja yrittäjien puolestaan soisi näkevän korkean kuluttajansuojan tason yhtenä tärkeimmistä omista kilpailuvalteistaan.

Yritysten ja poliitikkojen kannattaa aina muistaa presidentti Kennedyn puheen avauksessa esitetty yksinkertaisen tehokas tiivistys: ”Consumers, by definition, include us all.”

---

Kirjoittaja

Antti Neimala toimi kuluttaja-asiamiehenä vuonna 2018.