Suomessa on viime vuodet puuhattu kovaa vauhtia liikennekaarta eli nykynimeltään liikennepalvelulakia, jonka toivotaan edistävän ihmisten liikkumista ja uudenlaisten liikennepalvelujen syntyä. Laissa on tarkoitus säätää muun muassa lippu- ja maksujärjestelmien yhteentoimivuudesta ja ensivaiheessa etenkin tie- ja raideliikenteen raja- ja maksupintojen avaamisesta, jolloin kaikki saatavilla olevat yksittäiset palvelut olisivat mahdollisimman hyvin kaikkien toimijoiden tavoitettavissa ja myös uudella tapaa yhdisteltävissä. Kuluttajalle tämä näkyisi parhaimmillaan saumattomasti yhteen toimivina liikennepalveluina, joita on helppo käyttää.
Eli kuluttaja voisi lähitulevaisuudessa ostaa yhdellä kertaa matkaketjun esimerkiksi kotoaan Vantaalta lomakohteeseen Kuusamoon. Matkaketjuun kuuluisi vaikkapa paikallisjuna, kaukojuna ja perillä bussi- tai taksimatka, jotka kuluttaja maksaisi ja tilaisi kerralla jostain valitsemastaan matkapalvelusovelluksesta, joka puolestaan hyödyntäisi tie- ja raideliikenteen avoimia rajapintoja. Tämä säästäisi kuluttajan aikaa, kun lipun saisi kerralla, eikä tarvitsisi ostaa pätkiä eri liikennesektoreiden toimijoilta.
Näen tällaiset saumattomat, monen eri toimijan ja kulkuvälineen matkaketjut todella positiivisena asiana kuluttajien kannalta, kunhan mietittynä on myös kuluttajansuoja. Erityisesti vastuukysymysten on oltava selkeitä toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja sitä kautta kuluttajien luottamuksen saavuttamiseksi uusiin palveluihin. Jokaisen tulee tehdä tässä oma osansa, niin lainsäätäjän kuin yritysten.
Liikennepalvelulaki tulee pääosin voimaan heinäkuussa 2018. Tietojen ja tietojärjestelmien yhteentoimivuutta koskevat säännökset tulevat puolestaan voimaan jo tammikuussa 2018. Vastuukysymyksistä laissa ei kuitenkaan säädetä ja se herättää välittömästi kysymyksiä. Jos joku osa matkaketjusta sakkaa, kenen puoleen kuluttaja kääntyy, kuka vastaa virheestä, kuka hyvittää tapahtuneen? Onko kyse ovelta ovelle -ketjusta vai matkaketjun eri osien erillisestä vastuusta? Jos kuluttaja myöhästyy matkaketjun viimeisenä olevasta osuudesta ja samalla päivän viimeisestä bussista matkaketjun aiemman osuuden viivästymisen vuoksi, on jonkun otettava vastuu kuluttajan perille viemiseksi.
Liikennepalvelulain II vaiheen lausuntokierros on päättymässä 1.6.2017, mutta siinäkään ei juuri sivuta vastuukysymyksiä, ainoastaan esitetään säännöstä, jonka mukaan matkustajalle olisi annettava matkaketjun eri osiin kohdistuva tieto siitä, kenen puoleen matkustaja voi matkaketjun eri vaiheessa ja sen päätyttyä kääntyä. Uudistettavana oleva laki matkapalveluyhdistelmistä ei sekään helpota tilannetta kaikissa tapauksissa.
Se, onko matkaketjun yhden osan viivästyksestä vastuussa moniosaisen matkaketjun myynyt taho eli sovelluksen tarjoaja ja kuluttajan sopimuskumppani, vai kyseisen osuuden faktisesti liikennöivä yritys, uhkaa näin ollen jäädä tapauskohtaisesti ratkaistavaksi. Matkaketjujen sujuva toiminta ja vastuukysymysten selkeys olisi kuitenkin olennaista, jotta kuluttajat voivat ja uskaltavat käyttää näitä uusia liikenteen palveluja ja toisaalta myös, jotta erikokoiset yritykset ja palvelunkehittäjät uskaltavat lähteä leikkiin mukaan.
Matkaketjukysymyksiä pohditaan myös EU-tasolla, jossa toteutettiin juuri julkinen kuuleminen multimodaalisista matkaketjuista. Kuluttaja-asiamiehen lausunnossa korostuivat vastuutahojen selkeys kuluttajan kannalta, saumattomuuden takaaminen paitsi matkaketjuissa, myös matkustajan suojassa, mahdollisimman selkeät ja yhdenmukaiset virheiden ja viivästysten korvausperusteet, liiallinen tapauskohtaisuuden välttäminen korvausten määrittymisessä, tiedottamisen varmistaminen matkustajalle poikkeustilanteista matkaketjuissa ja matkaketjuun ehkä soveltuva uudelleenreititys. Tämä kaikki kuulostaa kovin samalta kuin näkemykseni matkaketjujen kuluttajansuojasta myös kotimaassa.
Kirjoittaja
Päivi Hentunen toimi kuluttaja-asiamiehenä vuosina 2011–2017.
Kuluttaja-asiamiehen blogi 