Paperilaskun lisämaksu sallittu – kilpailu pitää maksut kohtuullisina?

Digipalveluiden kehittäminen ja sitä kautta mahdollisuus asioiden sujuvaan hoitamiseen on hyvä asia. Suomessa kuluttajat ovat innokkaasti ottaneet digitaaliset palvelut, esimerkiksi sähköisen laskutuksen käyttöön. Kaikilla ei kuitenkaan ole taitoa tai mahdollisuutta hyödyntää näitä palveluja. Tässä ryhmässä on esimerkiksi vanhuksia ja sairauden takia heikommassa asemassa olevia kuluttajia. He tarvitsevat paperisen laskun, josta on mahdollista nähdä myös lain edellyttämä tarkempi laskuerittely, mitä esimerkiksi tekstiviestillä ei ole mahdollista tarjota. Kuluttajalla kun tulee aina ennen maksamista olla mahdollisuus tarkistaa laskutuksen oikeellisuus.

Kuluttaja-asiamiehenä minulla on erityinen velvollisuus nostaa esiin myös heikkojen kuluttajaryhmien tarpeita. Siksi vein teleyritys Elisan paperilaskua koskevan lisämaksun lainmukaisuuden markkinaoikeuden ratkaistavaksi vuonna 2013.

Markkinaoikeus kielsi ratkaisussaan vuonna 2014 Elisaa perimästä paperilaskusta 1,90 euroa tai sitä suurempaa maksua. Yritys laski sen jälkeen lisämaksunsa 1,89 euroon. Markkinaoikeus ei kuitenkaan kieltänyt maksullisia paperilaskuja kokonaan. Kuluttaja-asiamies haki valituslupaa korkeimmalta oikeudelta saadakseen lisäselvyyttä asiaan, samoin Elisa.

Korkein oikeus siunasi viime viikolla antamallaan ennakkopäätöksellä sen, että puhelinoperaattorin paperisesta laskusta voi periä lisämaksun. Se myös piti Elisan paperilaskusta perimää 1,90 euron lisämaksua perusteltuna ja kohtuullisena.

Olen mielenkiinnolla seurannut Viron kuluttajaviraston käynnistämän oikeusprosessin etenemistä samanlaisessa paperilaskun maksullisuusasiassa. Oikeudenkäyntien tuloksena Virossa muutettiin lakia niin, että kuluttajalla on oikeus saada lasku sähköisenä tai paperisena, eikä yritys saa periä maksua kuluttajan valitsemasta laskutusmuodosta, koska kyseessä on elinkeinonharjoittajalle kuuluva velvoite.

Suomessakin korkein oikeus katsoi, että puhelinliittymän kaltaisissa välttämättömyyspalveluissa kuluttajalla on oikeus saada paperilasku, mutta salli siis lisämaksun veloittamisen. Korkein oikeus punnitsee päätöksessään eri intressejä. Siinä todetaan muun muassa, että ”sähköiset laskutuspalvelut saattavat tosiasiallisesti kohdella niiden käyttöön erilaiset valmiudet omaavia kuluttajia eri tavoin”.

Korkein oikeus toi esiin myös, että jos lisämaksun periminen paperilaskusta kiellettäisiin, seurauksena olisi todennäköisesti paperilaskujen toimittamisesta aiheutuvien kustannusten sisällyttäminen viestintäpalvelujen hintoihin. Tällöin kustannukset tulisivat korkeimman oikeuden mukaan osaltaan niidenkin kuluttajien maksettaviksi, jotka ovat valinneet jonkin vähemmän kustannuksia aiheuttavan laskutustavan. Tähän en malta olla toteamatta, että itse asiassa kuluttajansuojan maksavat aina kaikki asiakkaat, nekin, jotka eivät joudu syystä tai toisesta oikeuksiinsa vetoamaan. Myös niin kutsutut ”vanhat asiakkaat” maksavat yrityksen asiakkaiden uushankinnan markkinointikustannukset.

Korkeimman oikeuden ratkaisun vaikutuksista saadaan tietoa vasta, kun nähdään, miten tilanne markkinoilla kehittyy. Jos lisämaksukäytäntö laajenee viestintäpalveluista myös muille aloille, voi kuluttajan maksettavaksi kertyä kuukausittain jo aikamoinen summa pelkästä paperilaskujen saamisesta. Tämä osuu kipeästi etenkin niihin pienituloisiin, jotka syystä tai toisesta haluavat paperisen laskun.

Ainakaan tähän asti yritykset eivät ole juurikaan lähteneet kilpailemaan sillä, että paperilasku olisi maksuton. Toivoa sopii, että kilpailu pitäisi edes maksut kohtuullisina. Kuluttajaa suojaa edelleen se, että tarjolla tulee olla ainakin yksi yleisesti käytössä oleva maksutapa, josta maksutapalisää ei peritä. Lisäksi laskutukseen perustuvissa kestosopimuksissa täytyy olla tarjolla lisämaksuton tapa saada lasku.

Kuluttajilla on edelleen mahdollisuus viedä suureksi koetut paperilaskulisät kuluttajariitalautakunnan punnittaviksi. Myös kuluttaja-asiamies voi tilanteen mukaan arvioida tarvetta saada suurta kuluttajajoukkoa koskevia ratkaisuja neuvotteluin tai tuomioistuimen kautta.

Suomessa sähkön ja maakaasun kuluttajalaskutus on EU-direktiiviin pohjautuvassa sähkömarkkinalaissa rajattu lisämaksun ulkopuolelle ja tällainen lasku pitää tarjota paperisenakin maksutta. Siten on hyvä muistaa, että yhteiskunta voi tarpeen tullen lainsäädännöllä päättää maksuttomuudesta myös muiden hyödykkeiden osalta.


Päivi Hentunen. Kuva: Nina KaverinenKirjoittaja

Päivi Hentunen toimi kuluttaja-asiamiehenä vuosina 2011–2017.

4 kommenttia artikkeliin ”Paperilaskun lisämaksu sallittu – kilpailu pitää maksut kohtuullisina?

  1. Hei Päivi 🙂 Luin juttusi tämän päivän Hesarista, ja koskettaa minua tällä hetkellä todella kipeästi 😥 aikuinen poikani 40v. on joutunut todella pahoihin ongelmiin (mielenterveys,- itsetuhoiset ajatukset,- päihdeongelmat ja lääkkeiden väärinkäyttö) juuri näiden pikavippien takia. Olen mielessäni päättänyt että ryhdyn toimiin (mitä se sitten vaatiikaan) että Suomeen saataisiin laki mikä kieltää nämä täysin MORAALITTOMAT pikavippiyhtiöitten toiminnan, en vain tiedä mistä aloittaisin, joten kun näin kirjoituksesi, ajattelin että jos mitenkään mahdollista niin täällä olisi yksi äiti joka olisi valmis mihin tahansa työhön että tätä asiaa voitaisiin korjata 🙂 Jos vain sinulla olisi mahdollisuus tai aikaa (arvaan että olet kiireinen) toivoisin kovasti yhteydenottoa. KIITOS !!
    Anitta

    Tykkää

    • Kiitos viestistäsi Anitta. Toivottavasti poikasi asiat etenevät suotuisempaan suuntaan. Tarvittaessa kannattaa hakea apua ja kysyä neuvoja pikavippien aiheuttamiin ongelmiin myös oman kunnan talous- ja velkaneuvonasta (http://www.kkv.fi/Tietoa-ja-ohjeita/Maksut-laskut-perinta/talous–ja-velkaneuvojat/). Kuluttaja-asiamies valvoo toimivaltansa puitteissa pikavippiyhtiöiden markkinointia ja sopimusehtoja laajemmin ja pyrkii vaikuttamaan myös lainsäädännön kehittämiseen, jottei esimerkiksi korkokattoa kierrettäisi.

      Tykkää

  2. Puhelinlasku on sikäli monista muista laskuista poikkeava lasku, että se perustuu viestintävälineen käyttöön. KKO:n ratkaisusta olen lukenevani, että juuri tämä on olennainen seikka paperilaskun maksullisuudelle. Lasku voidaan näet maksuttomana toimittaa kuluttajalle tekstiviestinä, ja tuo tekstiviesti voidaan lähettää puhelimella. Ts. puhelinmaksua maksavalla kuluttajalla on tuo viestintäväline käytössään sillä juuri siitähän hän maksaa.
    Sen sijaan monien muiden laskujen osalta ei näin ole, sillä mikään laki ei velvoita kuluttajaa omistamaan puhelinta ja liittymää. Tällöin olisi mahdollista, että paperilasku todellakin on ainoa mahdollinen laskuttamisen tapa, ja siksi siitä ei voida ainakaan samalla perusteella periä erillistä maksua.
    KKO:n ratkaisua ja operaattorin kirjelmiä lukiessa huomioni kiinnittyi siihen, että niissä mainitaan tuo laskutusmaksu joskus laskua kohden ja joskus kuukautta kohden. Tähän asiaan ei ole kiinnitetty juurikaan huomiota. Tarkistin asian alkuperäisistä asiakirjoista, ja sieltä ilmeni käsiteltävänä olevan sopimuslausekkeen sisältö; se on: ”Laskun toimitustapa: paperilasku (maksullinen palvelu, 1,90 €/kk/lasku).” Tämän lausekkeen käytön KKO hyväksyi. Kyse on siis kuukausimaksusta. Jos siis laskutusväli on esimerkiksi (varsin tavanomainen) kolme kuukautta ja sallittu laskutusmaksu 1,90 e/kk, laskutus per lasku onkin 5,70 euroa. Kun puhelinlasku saattaa olla kaikkiaankin vain muutamia euroja, on täysin mahdollista, että laskutusmaksun osuus siitä on kymmeniäkin prosentteja.
    Mainittakoon, että MAO:n päätöksessä ei tällaista epämääräisyyttä ollut, vaan siinä puhuttiin nimenomaan laskutuskohtaisesta maksusta eikä kuukausikohtaisesta maksusta.

    Aivan asian vierestä totean, että monilla aloilla on ollut tapana laskuttaa laskusta ilman että mikään viranomainen on siihen puuttunut. Otan esimerkiksi asunnonvälityspalvelut, jotka ovat AVI:n kontrolloimia palveluja. Käytännössä ainoa tapa maksamiseen on ensin odottaa laskuin saapumista ja sitten maksaa palvelusta sovittu määrä ja lisäksi laskutusmaksu, joka näyttää olevan 5 euroa. Tapa on yleinen, mutta siihen ei ole puuttunut sen paremmin AVI kuin KKV. Laskutuslisän maksattamisen edellytykset ovat siis häilyviä, ja sen paremmin elinkeinonharjoittajalla kuin kuluttajallakaan ei ole aina mahdollista tietää, mikä kulloinkin on sallittua ja mikä ei.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.