Uuden asunnon ostajan ei kannata säästää väärässä paikassa

Rakentamisen laatuongelmat ovat olleet säännöllisesti mediassa esillä. Asiaan liittyy monenlaisia vakavia ja kalliiksi tulevia seurauksia niin yksittäisille ihmisille kuin yhteiskunnallekin.

Uudisasunnon ostanut kuluttaja saa tietysti jo kuluttajansuojan perusperiaatteiden nojalla edellyttää, että uutena ostetussa asunnossa ei ole virheitä – ja jos on, asunnon myyjä on niiden oikaisemisesta ostajaan nähden vastuussa. Asuntokauppalakia sovelletaan yhtiömuotoisten asuntojen, esimerkiksi kerrostalo- ja rivitaloasuntojen kauppaan. Laissa on rakennusvaiheessa tehtävien kauppojen osalta annettu ostajille mahdollisuus vaikuttaa siihen, että hyvän rakennustavan vaatimuksia noudatetaan jo alun perin ja että työ etenee maksettuja eriä vastaavalla tavalla. Ostajilla on oikeus palkata hankkeeseen oma, osakkeenomistajien lukuun toimiva rakennustyön tarkkailija.

Asuntojen rakentaminen nykyajan vaatimusten mukaisesti on monimutkainen ja haasteellinen kokonaisuus. Omakotitaloa itselleen rakennuttava päättää pitkälti itse, millä tavoin varmistaa sen, että rakennustyön laatu vastaa sovittua. Koska rakennuttajalla itsellään ei useinkaan ole rakentamisesta sellaista asiantuntemusta tai kokemusta, joka antaisi eväät seurata urakoitsijoiden työn jälkeä ja puuttua mahdollisiin virheisiin, omakotirakennuttaja palkkaa työmaalleen usein ammattitaitoisen valvojan. Vastaavalla tavalla kannattaisi menetellä myös uudisrakennusyhtiöstä asunnon ostaneiden, kun laki antaa siihen mahdollisuuden.

Rakennustyön tarkkailija valvoo, että rakennus valmistuu rakentamista koskevan sopimuksen mukaisesti seuraamalla rakentamisaikataulua sekä työtapojen ja käytettyjen materiaalien asianmukaisuutta. Hänellä on oikeus saada osakeyhtiöltä ja perustajaosakkaalta kaikki työn edistymisen seuraamiseksi tarvittavat tiedot ja päästä vapaasti rakennustyömaalle. Tarkkailija ei voi tehdä yhtiötä tai yksittäisiä osakkeenomistajia sitovia ratkaisuja, vaan raportoi havainnoistaan osakkeenostajille ja osakkeenostajat päättävät, millaisiin toimiin he tarkkailijan huomautusten perusteella ryhtyvät.

Tarkkailijan palkkaaminen ei estä rakennusvirheitä, mutta pienentää niiden todennäköisyyttä. Alalla toimivien mukaan tarkkailijoita käytetään kuitenkin yllättävän vähän. Osa kuluttajista ei todennäköisesti edes tiedä koko mahdollisuudesta tai jos tietää, pitää tarkkailijaa kalliina. Ostajakunnan oman tarkkailijan palkkaamisen kustannukset eivät nimittäin sisälly rakennuttajan kanssa sovittuihin kauppahintoihin, vaan tulevat niiden päälle. Ja vaikka kiinnostusta olisikin, toisilleen ennestään tuntemattomat osakkeenomistajat eivät välttämättä saa sovittua tarkkailijan hankkimisesta. Rakentaja saattaa myös saada ostajat vakuuttumaan oman valvojansa osaamisesta niin vahvasti, että tarkkailijaa pidetään turhana.

Asunto on yksi elämän suurimmista taloudellisista sijoituksista ja pyrkimys pitää kustannukset kurissa on ymmärrettävää. Se, mitä rakennustyön tarkkailijan käytöllä konkreettisesti onnistutaan välttämään, ei useinkaan nouse esiin. Jälkeenpäin on ikävä rakennusvirheitä setvittäessä jossitella, säästettiinkö väärässä paikassa, kun tällainen ostajien oma laadunvalvoja jätettiin aikanaan hankkimatta.