Tapasin tällä viikolla kymmenen eri urheiluliikkeen (Budget Sport, Erätukku, Intersport, Partioaitta, Retkitukku, Scandinavian Outdoor, Sportia, Stadium, TopSport, XXL) edustajia. Ohjeistimme urheilukauppoja tarjous- ja alennusmyyntihinnoittelusta ja keskustelimme markkinoinnin selkeyttämisestä.
Tapaamisessa sovittiin myös, että urheiluvälineliikkeet eivät enää jatkossa käytä markkinoinnissaan vertailuhintana ohjevähittäis- ja suositushintoja. Asia ei ole pelkästään urheiluvälinealan ongelma, joten vastuunottoa edellytetään kaikilta toimialasta riippumatta, koska samat säännökset koskevat kaikkia.
Etenkin urheiluväline- ja huonekalukaupoilla on nimittäin ollut usein tapana ilmoittaa alennushintansa lasketuiksi ohjevähittäishinnasta, suositushinnasta tai suositusvähittäishinnasta (ovh, sh, svh), joita ei ole kuitenkaan todellisuudessa peritty kuluttajilta. Tällaisessa markkinoinnissa käytetty vertailuhinta tai vertailuhinnan ja myyntihinnan erotusta kuvaava prosenttialennus toimii kuluttajalle kiinnekohtana ja saa tarjouksen tuntumaan edulliselta, todellisesta myyntihinnasta riippumatta. Kuluttajan huomio kiinnittyy oletettuun säästöön eikä siihen, mitä tuote oikeasti maksaa. Harhaanjohtavat vertailuhinnat aiheuttavat kuluttajille taloudellisia menetyksiä, kun kuluttaja ei voi aidosti vertailla eri liikkeiden hintoja. Markkinointi on harhaanjohtavaa.
Hintakilpailu on sinällään kuluttajan näkökulmasta tervetullutta, mutta markkinoinnissa ei voi käyttää tekaistuja alennuksia. Markkinoinnissa suositusvähittäishintaa voi käyttää vertailuhintana vain, jos suositusvähittäishintaa myös todella peritään kuluttajilta samanlaisesta hyödykkeestä muissa vähittäisliikkeissä. Tämä on harvinaista kilpailuilla aloilla, joissa hinnat vaihtelevat paljon. Yrityksellä on asiassa näyttövelvollisuus.
Markkinaoikeus kielsi marraskuussa 2015 kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen mukaisesti XXL:ää vertaamasta markkinoinnissaan tuotteensa myyntihintaa suositusvähittäishintaan, jos kyseinen hinta ei vastaa yleisesti muiden vähittäismyyjien samasta tuotteesta perimää hintaa. Markkinaoikeuden ratkaisu ei ole sinänsä uusi, sillä se on antanut vastaavasta harhaanjohtavasta markkinoinnista samanlaisia ratkaisuja jo 1980-luvulta lähtien muun muassa huonekalualan markkinoinnista.
Asia ei ole ajankohtainen ainoastaan Suomessa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa Chartered Trading Standards Institute on uusimassa asiaan liittyviä ohjeitaan ja Ruotsissa kuluttajaviranomainen on vastikään kertonut urheiluliikkeiden alennusmyyntihinnoittelun valvonnasta, jossa tarkastettiin Intersportin, Team Sportian, Stadiumin, XXL:n, Sportamoren ja Länna Sportin hinnoittelua.
- Asiantuntijakirjoitus: Ohjevähittäishinta-termi voi johtaa kuluttajia harhaan. Kuluttaja-asiamiehen uutiskirje 2/2015.
- Kuluttaja-asiamiehen ja Kaupan liiton yhdessä laatimat hintailmauksia koskevat markkinointiohjeet. Kilpailu- ja kuluttajaviraston kotisivut.
Kirjoittaja
Päivi Hentunen toimi kuluttaja-asiamiehenä vuosina 2011–2017.
Kuluttaja-asiamiehen blogi 
Juuri näin, varsinkin huonekalukauppiaat. Ettei pahin vain olisi SOTKA. Me – vanhempi pariskunta – ostimme vuoden vaihteen tietämissä sohvakaluston Imatran SOTKASTA ”30%: alennuksella. Tarjous kestää tammikuun loppuun”. Niinhän se kestikin. Alkoi uusi – ties minkäniminen – 35%:n alennusmyynti jne, jne. Kalustomme ”ovh” oli nelien tonnia ja hinta 2610€. Vihaksi pistää, koska kalusto oli pitempiaikaisessa istumisessa tai päivätorkuilla liian kova ja kalteva. Takaisin liike ei ottanut ”mistään hinnasta”. Nyt ollut ”torilla” muutaman viikon, ilman minkäänlaista yhteydenottoa. Katsomme, että meitä huijattiin suuruusluokka tonni ja lisäksi myyjä (osastonhoitaja) jätti kertomatta, että sohvaa (Pohjanmaa-virolainen) saa kolmella erilaisella pehmusteella, kova, puolikova, pehmeä. Meille olisi joko puolikova tai pehmeä ollut sopiva, mutta kovassa (kalleimmassa) peppu kipeytyy. Tätä oli mahdoton pikakokeella havaita.
Jäi paska maku.
Toivottavasti saadaan asiaan jotain tolkkua.
TykkääTykkää