Jos tarvitset miljoonan, on helpompi saada yksi euro miljoonalta kuin yhdeltä miljoona. Internet tarjoaa tähän hyvän alustan.

Ilmainen, maksuton, vain postikulujen hinnalla, ensimmäinen kuukausi ilmainen, tilaus on helppo peruuttaa, tämä ei velvoita mihinkään, juuri sinut on valittu arvontaan, vastaa tutkimukseemme ja voit voittaa. Näyttävät tutuilta ilmauksilta netissä tai puhelinmyynnissä, eikö vain.

Netti tarjoaa mahdollisuuden pienin kustannuksin lähestyä suurta määrää ihmisiä ja tarjota jotain houkuttavaa, kuten voittomahdollisuuden erilaisissa kilpailuissa, arvonnoissa tai tutkimuskyselyissä. Seuraavassa muutama tarina ihmisiltä, jotka ovat kokeneet tulleensa huijatuiksi.

Sähköpostilla tuli tarjous kilpailuun, johon vastaamisella voi voittaa iPadin. Kysymyksiin vastaamalla tuleekin ilmoitus, että on tehnyt kestotilauksen mobiiliviesteistä.

Mainoksen perusteella myydään kamera 1 eurolla, mutta sitten käykin ilmi että on tilannut kuvien maksullisen tallennuspalvelun.

Markkinointitutkimus on naamioitu kysely, johon osallistuvien kesken arvotaan Applen tuotteita. Parin kysymyksen jälkeen ohjautuu arvontaa varten toiselle sivulle, jossa saa valita minkä palkinnon haluaa voittaa ja vastata muutamaan kysymykseen. Lopuksi pyydetään antamaan puhelinnumero, jos haluaa vahvistaa voittomahdollisuutensa. Sivuston alareunasta käykin sitten ilmi, että tämä on kestotilauspalvelu maksullisille mobiiliviihdelatauksille.

Mikä saa meidät uskomaan, että meille täysin vieras yhteydenottaja haluaa tarjota juuri meille jotain erityistä etua? Miksi joku lahjoittaisi rahaa sadoilletuhansille, jopa miljoonille ihmisille tarjoamalla mahdollisuuden voittaa vastikkeetta tai lähettämällä ilmaiseksi tavaraa. Miten olisin juuri se valittu numero 1999999, jolle on varattu mahdollisuus viiden minuutin ajan hienoon voittoon?

Jos maksajan roolia ei ole, miksi voiton tai edun saamiseksi pyydetään tarkkoja henkilötietoja ja usein myös luottokortin, pankkitilin tai puhelimen numeroita? Jos ilmaistuotteesta peritään vain viiden euron postikulut, miksi sitä ei lähetetä postiennakolla?  Näitä kysymyksiä on helppo jälkeenpäin heitellä, mutta kun tarjous ilmestyy välkkyen näytölle, houkutus kokeilla vie mennessään.

Me annamme tietomme tälle yritykselle, mutta mitä tietoja se antaa itsestään? Postilokero-osoitteen, puhelinnumeron ulkomaille tai usein ulkomaille vievän sähköpostiosoitteen. Tai ei mitään, vaan vain paljon kysymyksiä vastaajalle. Jos yhteydenotto tapahtuu puhelimessa, meille puhutaan suomea ja vakuutetaan, että peruutus käy kätevästi soittamalla, sähköpostilla tai lähettämällä tekstiviestillä viesti STOP.

Totuus on toinen. Yritykseen ei saa yhteyttä tai jos saa, puhelut katkeilevat ja palvelu on vieraskielistä.  Laskutus kyllä juoksee. Asian oikaiseminen vie aikaa ja vaivaa, tietoa lopullisen vahingon suuruudesta on vaikea tietää ja rahojen saaminen takaisin on usein varsin epätodennäköistä. Usein perintätoimistokin ilmestyy kuvaan mukaan.

Osin kyseessä on suuri huijausbisnes, jossa mitään tavaraa, palveluja tai voittoja ei ole rahan saamisen jälkeen tarkoituskaan toimittaa ja toiminta lakkaa alkaakseen pian toisaalla. Osin se on vain yrityksen kannalta hyvin suunniteltua markkinointia, jossa henkilö saadaan kiinnittämään huomio muuhun kuin siihen, mihin häntä ollaan sitouttamassa.

Kansainvälisesti on ymmärretty, että huijauksia ja petoksia voidaan ennaltaehkäistä viranomaisten yhteistyöllä ja tiedottamalla. Tärkeää on saada poliisi ja syyttäjäviranomaiset ymmärtämään vahinkojen laajuus, vaikka se yksittäisen kuluttajan osalta olisikin vain kymppejä tai satasia. Poliisin avulla tekijöitä voidaan saada jäljitettyä ja tuomiolle teoistaan.

Internet on tärkeä tiedon lähde ja monin tavoin palveleva markkinapaikka. Meidän tulisi tehdä kaikkemme, että kokisimme netin turvalliseksi asiointikanavaksi. Huijatuksi tulemisen kokemukset heikentävät vastuullisten toimijoiden mahdollisuutta käydä kauppaa ja kehittää toimintaansa. Samalla heikentyy kuluttajien halukkuus tarttua uusiin kaupankäyntimuotoihin ja palveluihin.

Meitä suomalaisia irvailtiin Helsingin metron alkuaikoina, ettemme osaa edes rullaportaissa seistä oikeassa reunassa ja päästää kiireisiä ihmisiä vasemmalta ohi. Kyllä me äkkiä sen opimme, kun asiaa mediassa jonkin aikaa rummutettiin.

Mikä rummutus nyt pitäisi saada aikaan, että tosissamme uskoisimme, että jos tarjous kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se on harvoin totta.  Slogan on olemassa, miten se saadaan osaksi käyttäytymistämme?

---

Kirjoittaja

Päivi Hentunen toimi kuluttaja-asiamiehenä vuosina 2011–2017.